Wire EDM (Electrical Discharge Machining) syntyi entisestä Neuvostoliitosta, jonka Lazarinko-pariskunta keksi 1900-luvun puolivälissä. Sen periaate perustuu sähköpurkauskorroosioon. Lanka-EDM-kone keksittiin Neuvostoliitossa vuonna 1960, ja sitä käytettiin alun perin epäsäännöllisen muotoisten reikien työstämiseen kemiallisesti kudottuissa suuttimissa käyttäen mineraaliöljyä (lamppuöljyä) koneistusnesteenä, mikä johti hitaisiin työstönopeuksiin.
Vuonna 1969 sveitsiläinen EDM-konevalmistaja esitteli ensimmäistä NC- (numeerinen ohjaus) lanka-EDM-konetta Pariisin työstökonenäyttelyssä, jossa se siirtyi deionisoituun veteen (lähellä tislattua vettä) koneistusnesteeksi. Tämä paransi käsittelynopeutta ja loi miehittämättömän käytön turvallisuuden.
Kiinassa alkoi 1970-luvun alussa kehittyä lanka-EDM-työstökoneita, mutta kehitys oli hidasta johtuen tuolloin suhteellisen alikehittyneestä elektroniikkateollisuudesta. 1980-luvulla monet pienet ja keskikokoiset{3}}lankaisten EDM-työstökoneiden valmistajat keskittyivät pääasiassa kokoonpanotuotantoon. 1990-luvulla markkinat olivat tulleet epäjärjestyneen kilpailun tilaan. Pikalangalliset EDM-koneet ovat Kiinassa itsenäisesti kehitetty tekniikka. 2000-luvun alussa syntyivät "keskinopeuksiset lanka-EDM"-koneet, jotka integroivat tarkkuustyöstökonsepteja ja hitaita -nopeuksia lanka-EDM-moni{11}}leikkaustekniikkaa. Vuoden 2009 loppuun mennessä Kiinan lanka-EDM-koneiden vuotuinen tuotanto oli yli 30 000 yksikköä, mikä vastaa noin 70 % maailman kokonaistuotannosta, mutta se joutui kilpailemaan ulkomaisen hitaan{17}}nopean lanka-EDM-tekniikan (WEDM-LS) kanssa.